Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Historia - Suomen suurlähetystö, Rooma : Suurlähetystö : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Rooma

Ambasciata di Finlandia
Via Lisbona 3, 00198 Roma
Puh. +39-06-852 231
S-posti sanomat.roo@formin.fi
consulate.roo@formin.fi (Passit, oleskeluluvat, notaaritodistukset, konsuliasiat)
Italiano | Suomi | Svenska |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Historia

Suomalaisedustus Italiaan

Italia tunnusti Suomen 27.6.1919 asiainhoitaja Emmanuele Grazzin sanoin: "Sallikaa minun herra ministeri, sekä henkilökohtaisesti että Italian kansan nimissä lausua vilpittömät onnittelut Suomen kansalle sekä myös parhaat toivotukset Suomen tulevaisuudelle ja menestykselle ynnä sydämellinen toivomus, että maittemme väliset suhteet voisivat aina olla mitä lämpimimmän ystävyyden elähdyttämät". Italian tunnustusta seurasi syyskuun 6. päivänä 1919 diplomaattisuhteiden solmiminen Suomen ja Italian välille.

Saman vuoden lokakuussa Herman Gummerus lähetettiin va. asiainhoitajaksi Italiaan ensimmäisenä tehtävänään edustuston toimitilojen hankinta ja toiminnan pikainen käynnistäminen. Gummerus oli antiikin historian ja roomalaisen kirjallisuuden dosentti ja toiminut aiemmin vt. lähetystöneuvoksena Tukholmassa sekä asiainhoitajana Kiovassa. Valtakirjansa hän jätti 21.11.1919 alivaltiosihteeri, kreivi Sforzalle. Toimitilojen hankkiminen osoittautui odotettua hankalammaksi, mutta lopulta Gummerus löysi vanhan Palazzo Massimo alle Colonne -palatsin ylimmässä kerroksessa sijainneen huoneiston, joka oli aiemmin ollut vuokrattuna Tshekkoslovakian lähetystölle.

Rakennus oli arkkitehti Baldassarre Peruzzin käsialaa, ja se oli valmistunut vuosina 1527-1536. Toimitilakysymyksen ratkettua onnellisesti Gummerus kävi joulukuussa onnistuneella audienssilla Italian kuninkaan luona. Suomalaisdelegaatio otettiin vastaan suurella ystävällisyydellä. Gummerus kirjoitti ilahtuneena, että kuningasperhe puhutteli suomalaisvieraita mitä herttaisimmin.

Keskinäiset suhteet oli onnistuneesti luotu ja Gummerus saattoi raportoida Italiasta erittäin positiiviseen sävyyn. Paikalliset lehtikirjoitukset huokuivat vilpitöntä hyväntahtoisuutta Suomea kohtaan, vaikka aluksi niissä vallitsivatkin lähettilään mukaan hämärät ja osittain aivan väärät käsitykset Suomen poliittisista oloista. Lähetystö ryhtyi toimiin Suomi-kuvan kirkastamiseksi. Gummerus laati muistioita, kävi paikallisten virkamiesten ja poliitikkojen puheilla sekä toimitti aineistoa lehdistölle.

Maaliskuussa 1923 lähetystölle vuokrattiin toimitilat osoitteesta Via Vicenza 25, koska vuokraisäntänä toiminut prinssi oli aikeissa korottaa vanhojen tilojen vuokraa huomattavasti. Uusi lähetystökiinteistö oli pieni talo (villino), jonka Gummerus onnistui vuokraamaan edullisin ehdoin. Talo sijaitsi rauhallisessa kaupunginosassa rautatieaseman ja useiden muiden maiden edustustojen läheisyydessä. Rakennuksessa oli kolme kerrosta, kaksi sisäänkäyntiä, autotalli ja pieni puutarha. Aiemmin talossa oli toiminut Kuuban lähetystö. Herman Gummeruksen pesti Roomassa päättyi 1925, jolloin Rolf Thesleff nimitettiin Suomen Rooman-lähettilääksi.

Toiminta vakiintuu

Lokakuussa 1927 Suomen Rooman-lähetystö siirtyi loistokkaisiin tiloihin Palazzo Brancaccioon Via Merulanalle. Palatsi oli rakennettu 1800-luvun lopulla Brancaccio- aatelisperheen hakeutuessa Napolista lähemmäs kuningashuonetta. Rakennus oli arkkitehti Luca Cariminin käsialaa 1400-luvun renessanssityyliä mukaillen. Palatsin pihanpuolella levittäytyi näyttävä puutarha keitaana kesäisen Rooman kuumuudessa. Lähetystö ehti toimia palatsissa reilut 12 vuotta, kunnes sota ajoi sen evakkoon.

Rooman, kuten Varsovan, Madridin, Brysselin tai Haagin lähetystöjenkin tehtävät rajoittuivat 1920-luvulla yleensä paikallisiin bilateraalisiin kysymyksiin. Kaupalliset asiat ja konsulitehtävät olivat yleensä etualalla satamakaupungeissa. Sisämaan toimipisteissä oli tuolloin normaalisti aina hiljaisempaa. Poliittiset raportit ja lehdistökatsaukset seurailivat paikallisia, Suomen kannalta kaukaisia teemoja. Vasta maailmanpoliittisen tilanteen kiristyminen 1930-luvulla vauhditti raportointia.

Tunnetuin ulkoasiainhallinnon palveluksessa sotien välisenä aikana vaikuttanut nainen oli Roomassa kanslia-apulaisen vakanssilla toiminut Liisi Karttunen. Hän oli kansainvälisesti tunnettu historioitsija, joka tuli Rooman edustuston palvelukseen vuonna 1919 ja työskenteli käytännössä lähetystön kulttuuri- ja sanomalehtiavustajana. Vuosien 1935-37 aikana Karttunen toimi yhteensä vajaan puolen vuoden ajan Suomen va. asiainhoitajana Roomassa.

Kuohuva 30-luku

Poliittinen ilmapiiri Euroopassa oli viilenemässä, kun kansainvälisen oikeuden professori Rafael Erich nimitettiin marraskuun alussa 1936 lähettiläs Pontus Artin seuraajaksi. Aiemmin Genevessä ja Tukholmassa lähettiläänä toimineen Erichin siirtyminen Roomaan ei tapahtunut ongelmitta. Suomi ei halunnut ennen kansainliiton päätöstä tunnustaa valtuuskirjeessä Italian kuningasta Abessinian keisariksi, mikä oli edellytys akkreditoinnille Roomaan. Vuosina 1936-38 Erichin asemapaikkana oli Ateena, josta hän seurasi Italian tapahtumia. Kansainliitto ratkaisi asian lopulta toukokuussa 1938 , jolloin Erich pääsi jättämään Italian kuninkaalle ja Abessinian keisarille osoitetun valtuuskirjeensä Viktor Emmanuel III:lle.

Sota ja välirikko

Sotavuosina Suomen Rooman-lähettiläänä toimi Onni Talas, jolla oli kokemusta edustuston johtamisesta Kööpenhaminasta ja Budapestista. Hänen virkakaudellaan Suomi solmi 24.4.1942 diplomaattisuhteet Vatikaanin kanssa. Syksyllä 1942 Suomen Vatikaanin-lähetystölle vuokrattiin toimitiloiksi Via del Parco Pepolin varrella sijaitseva kiinteistö. Liittoutuneiden kolkutellessa Rooman portteja Suomen Rooman-lähetystöä ryhdyttiin evakuoimaan maaliskuussa 1944, jolloin lähettiläs sai kutsun palata Suomeen.

Onni Talaksen poistuttua paikalle jäivät vielä asiainhoitaja ja kolme kanslistia. Lähetystö päätettiin tyhjentää kokonaan 12.5.1944, joten henkilökunnalla oli edessään vaarallinen matka halki palavan Keski-Euroopan. Viimeisten lähtijöiden joukossa ollut Liisi Karttunen viestitti kotimaahan: "Me olemme kuitenkin pian täältä matkalla isänmaahan. Vaarallinen matka se tulee olemaan ja Luoja tietää, tulemmeko elävinä perille". Wienin, Berliini ja Tukholman kautta ryhmä pääsi lopulta perille Helsinkiin kesäkuun loppupuolella 1944.

Suomen ja Italian väliset diplomaattisuhteet katkesivat, jolloin Ruotsi ja myöhemmin Sveitsi ryhtyivät Suomen suojeluvaltioiksi Italiassa. Käytännössä Suomen Rooman-lähetystön tehtävät siirtyivät Vatikaanin-lähetystölle Via del Parco Pepoliin, ja vuodesta 1946 Villa Lanteen aina vuoteen 1947 asti.

Diplomaattisuhteet solmitaan uudelleen

Aloite diplomaattisuhteiden solmimiseksi tehtiin Italian puolelta 12.2.1947, jolloin Italian Tukholman-lähettiläs tiedusteli Suomen hallituksen kantaa suhteiden uudelleen solmimiseksi. Suomen hallitus otti ehdotuksen suopeasti vastaan, ja toukokuussa 1948 Suomen uudeksi lähettilääksi Roomaan nimitettiin Harri Holma. Hän oli ollut lähettiläänä yli kolmenkymmenen vuoden ajan Berliinissä ja Pariisissa, joten tehtävien hoitaminen Roomassa sujui ammattimiehen ottein. Heinäkuun lopulla 1953 Holma siirtyi eläkkeelle ja jäi perheineen asumaan Roomaan. Vajaan vuoden eläkepäiviä vietettyään Harri Holma kuoli Caprilla syntymäpäivänään 14.4.1954.

Holman jälkeen Roomaan nimitettiin aiemmin Haagissa ja Ankarassa lähettiläänä toiminut Asko Ivalo. Suomi ja Italia sopivat edustustojen korottamisesta suurlähetystöiksi vuoden 1955 alusta. Suomen edustusto oli toiminut osoitteessa Via dei Monti Parioli 49, mutta joutui muuttamaan keväällä 1959 talon saatua purkutuomion. Uudet toimitilat löytyivät osoitteesta Via Redentoristi 9. Talo oli vanha, mutta suhteellisen hyväkuntoinen ja tilava. Tilat osoittautuivat kuitenkin nopeasti liian pimeiksi ja hankalassa paikassa sijaitseviksi etenkin autolla saapuvien kannalta. Joulukuussa 1961 edustusto muutti selkeään ja valoisaan kuuden huoneen huoneistoon Tiber-joen äärelle osoitteeseen Piazzale delle Belle Arti 3. Paria kuukautta aiemmin uudeksi suurlähettilääksi Roomaan oli saapunut Oskar Vahervuori ministeriön valtiosihteerin paikalta.

Vuonna 1968 virkautunut Leo Tuominen ehti olla suurlähettiläänä vain vajaan vuoden Vahervuoren jälkeen. Tänä aikana Tuominen ehti hoitaa uuden residenssin vuokrauksen osoitteesta Via Giacomo Carissimi 30. Roomalaisen antiikkikauppiaan itselleen 1920-luvulla rakennuttama talo ei kaupungin yleisen mittapuun mukaan ollut vanha, mutta viihtyisä ja viehättävä. Kiinteistö ostettiin myöhemmin Suomen valtiolle ja se toimii yhä suurlähettilään residenssinä.

Diplomaattisten suhteiden uudistamisen jälkeisinä vuosikymmeninä maiden välit olivat perinteisen hyvät. Poliittisia ongelmia tai muita kiistoja ei ollut. Italia piti Suomen puolueettomuusasemaa tärkeänä koko Euroopalle. Poliittinen yhteistyö tapahtui lähinnä kansainvälisten järjestöjen puitteissa. Suomen edustuston erityishuomio keskittyi Roomassa sijaitsevan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n toimintaan. Maiden välisen kanssakäymisen tärkeimmät muodot olivat suomalaisten lisääntyvä matkailu Italiaan sekä maantieteellisen etäisyyden huomioon ottaen varsin vilkas vuorovaikutus tieteen ja erityisesti taiteen alalla. Lukuisat suomalaiset kulttuurielämän edustajat ovat esiintyneet Italiassa ja saaneet vaikutteita italialaisesta kulttuurista.

Vierailuvaihto alkaa

Aiemmin suurlähettiläänä Varsovassa ja Moskovassa toiminut Jorma Vanamo siirtyi huhtikuun alussa 1970 ulkoasiainministeriön valtiosihteerin paikalta Roomaan. Ennen Vanamon saapumista menestyksekkäänä va. asiainhoitajana oli toiminut lähes puolen vuoden ajan Eeva-Kristiina Forsman, josta myöhemmin 1980-luvulla tuli Suomen Rooman-suurlähettiläs. Suomen ja Italian välinen vierailuvaihto oli ollut olematonta, kunnes Vanamon virkakauden alussa presidentti Urho Kekkonen suoritti tammikuussa 1971 onnistuneen ja huomattavaa mediajulkisuutta saaneen ensimmäisen valtiopäämiestason vierailun maiden välillä. Italian ulkoministeri Aldo Moro vieraili Suomessa vielä saman vuoden keväällä.

Vuoden 1974 alussa suurlähetystö muutti uusiin toimitiloihin osoitteeseen Viale Gioacchino Rossini 18, jossa se sijaitsi vuoteen 1988 saakka. Tällöin edustusto muutti nykyisiin tiloihinsa osoitteeseen Via Lisbona 3.

Italia on perinteisesti kuulunut Suomen tärkeimpien kauppakumppanien listalla kymmenennen sijan tienoille. Vientiä ovat hallinneet puunjalostusteollisuuden tuotteet, metallit sekä koneet ja laitteet. Tuonnin osalta merkittäviä ryhmiä ovat olleet koneet ja laitteet sekä kuljetusvälineet. Kulttuurin ja tiedotuksen osalta tärkeimmiksi osa-alueiksi ovat nousseet toimittajavierailut, tietoiskut ja asiantuntijavaihto. Villa Lantessa vuodesta 1954 alkaen toiminut Suomen Rooman-instituutti (Institutum Romanum Finlandae) on tieteellisen yhteistyön keskus ja jatkaa merkittävää tutkimustoimintaansa.

Italian presidentti Oscar Luigi Scalfaro teki valtiovierailun Suomeen vuonna 1993, mutta vasta Suomen EU-jäsenyyden myötä vuodesta 1995 alkaen maiden välinen korkeantason kanssakäyminen ja vierailuvaihto on saavuttanut aivan uudenlaisen tason. Kosketuspinta EU:n perustajajäsen Italian kanssa on laajentunut merkittävästi.

UM Tietopalvelu 15.10.2004

Suomen lähettiläät ja suurlähettiläät Italiassa

Herman GummerusHerman GummerusVa. asiainhoitaja,
lähettiläs
1919-1920

1920-1925
Rolf ThesleffRolf Thesleff Lähettiläs1925-1930
Pontus ArttiPontus ArttiLähettiläs1931-1936
Rafael ErichRafael ErichLähettiläs1936-1938
Eero JärnefeltEero JärnefeltLähettiläs1938-1940
Onni TalasOnni TalasLähettiläs1940-1944
Harri HolmaHarri HolmaLähettiläs1947-1953
Asko IvaloAsko IvaloLähettiläs
suurlähettiläs 
1954
1954-1961
Oskar VahervuoriOskar VahervuoriSuurlähettiläs1961-1968
Leo TuominenLeo TuominenSuurlähettiläs1968-1969
Jorma VanamoJorma VanamoSuurlähettiläs1970-1975
Taneli KekkonenTaneli KekkonenSuurlähettiläs1975-1980
Paul JyrkänkallioPaul JyrkänkallioSuurlähettiläs1980-1985
Eeva-Kristiina ForsmanEeva-Kristiina ForsmanSuurlähettiläs1985-1990
Ossi SunellOssi SunellSuurlähettiläs1990-1993
Matti HakkanenMatti HäkkänenSuurlähettiläs1993-1997
Dieter VitzthumDieter VitzthumSuurlähettiläs1997-2003
Alec AaltoAlec AaltoSuurlähettiläs2003-2006
Pauli MäkeläPauli MäkeläSuurlähettiläs2006-2010
Petri Tuomi-NikulaPetri Tuomi-NikulaSuurlähettiläs2010-2015

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 12.9.2018


© Suomen suurlähetystö, Rooma | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot